Ensimmäinen koreografia syntyy näin: valitse ankkuri (tunne, idea tai pelkkä biisi), sijoita yksi liike joka neljännelle laskulle ja palaa sitten täyttämään siirtymät. Ensin runko, sitten täyttö. Näin kokeneet koreografit työskentelevät, ja se kutistaa pelottavan tyhjän paperin ongelman kahdeksi hallittavaksi kierrokseksi. Et tarvitse isoa sanastoa, et omaperäisiä liikkeitä, eikä kappaleen tarvitse olla pitkä. Neljän kasin ensimmäinen koreografia, jonka oikeasti teet valmiiksi, opettaa enemmän kuin kunnianhimoinen, jonka jätät kesken. Tässä prosessi ankkurista valmiiseen kappaleeseen.
Aloita ankkurista
Jokainen koreografia tarvitsee ankkurin: tunteen, idean, tarinan tai pelkän biisin. Se kuulostaa abstraktilta, mutta se on käytännöllisin työkalusi. Jokainen myöhempi päätös, kuten nopea vai hidas, terävä vai pehmeä, ylhäällä vai alhaalla, tarkistetaan sitä vasten. Ilman ankkuria järjestelet liikkeitä sattumanvaraisesti, ja se näkyy. Ankkurin kanssa yksinkertainenkin liike näyttää tarkoitukselliselta.
Opettele sitten biisisi rakenne ennen kuin koreografioit yhtäkään laskua. Soita sitä toistolla, laske kasit ja merkitse, mihin aksentit, nousut ja dropit osuvat. Koreografia on keskustelua biisin kanssa, etkä voi keskustella musiikin kanssa, jonka tunnet vain puoliksi. Jos musiikin laskeminen on uutta, aloita perusteista oppaassa Näin tanssit tahdissa.
Kahden kierroksen menetelmä
Ensimmäinen kierros: runko. Sijoita yksi liike joka neljännelle laskulle. Siinä kaikki. Vaihtele suuntaa, tasoa tai nopeutta hieman biisin mukaan. Tällä tiheydellä 30 sekunnin kappale vaatii vain noin 15 päätöstä, ja sen määrän aloittelija oikeasti saa valmiiksi. Sijoita tärkeimmät aksenttisi ja muotosi niihin hetkiin, joita musiikki korostaa.
Toinen kierros: täyttö. Palaa takaisin ja yhdistä runko: siirtymät, hengitys, painonsiirrot. Täällä asuu flow. Kappale näyttää nykivältä, kun mikään ei kanna asennosta toiseen. Anna energian kulkea kehon läpi muotojen välillä. Käden viilto jatkuu kylkiin tai jalkoihin ennen seuraavaa asentoa eikä lopu äkisti siihen, mistä se alkoi. Siirtymät ovat oikeasti koreografian vaikein osa, vaikeampia kuin liikkeet. Odota siis, että tämä kierros vie enemmän aikaa kuin ensimmäinen, ja pidä sitä normaalina eikä merkkinä siitä, että teet jotain väärin.
Mistä itse liikkeet tulevat? Mistä vain. Kerää liikkeitä, joita rakastat, seuraamiltasi koreografeilta, lainaa käyttämäsi biisin musiikkivideosta ja ota käymiltäsi tunneilta. Ensimmäisessä kappaleessa omaperäisyys asuu valinnoissasi ja siirtymissäsi.
Käytä rajoitteita ideoiden saamiseen
Rajat tuottavat ideoita paremmin kuin vapaus. Anna itsellesi keskeinen aihe tai fyysinen rajoite, kuten vain kaarevia liikkeitä, kädet yhdessä tasossa tai kaikki liikkuu yhteen suuntaan. Kappale alkaa kirjoittaa itseään, koska jokainen rajoite muuttaa ”kaikki on mahdollista” -tilanteen ratkaistavaksi pulmaksi. Myös ilman musiikkia työskentely auttaa. Improvisoi yksinkertaisen tehtävän pohjalta (piirrettävä muoto, tempon vaihdos, tunnelma) ja kaiva tuloksista materiaalia. Ja jos itselle koreografioiminen tuntuu oudolta, kuvittele tekeväsi kappaleen jonkun toisen esitettäväksi. Etäisyys tekee materiaalin arvioinnista paljon helpompaa.
Nopeita kohtia varten on hyvä tietää, että laskuja voi jakaa pienemmiksi. Kun lasket ”1 e ja a”, saat neljä osumakohtaa yhdelle iskulle. Näin koreografit saavat mahtumaan tiheät kohdat, joihin tavallinen laskeminen ei riitä. Ensimmäinen kappale ei sitä tarvitse, mutta kun tiedät sen olevan olemassa, nopea musiikki ei tunnu mahdottomalta.
Tee valmiiksi, kuvaa, opeta
Vedä valmis kappale ja kuvaa se. Tallenteesta näet, mitkä siirtymät erottuvat ja mitkä katoavat, paljon rehellisemmin kuin peilistä. Opeta se sitten, jos pystyt, jollekulle: kaverille, sisarukselle tai kameralle, joka esittää oppilasta. Kun selität omaa liikettäsi ääneen, otat sen uudelleen omaksesi ja huomaat jokaisen aukon, jonka peitit hioessasi.
Koreografioiminen palkitsee myös kaikessa muussa, mitä tanssijana teet. Omien kappaleiden tekeminen opettaa tyylisi kielen sisältä päin. Alat kuulla liikettä fraaseina etkä yksittäisinä liikkeinä, ja muiden koreografiat alkavat yhtäkkiä tarttua helpommin. Taidon ulkoa opettelupuolesta kerrotaan oppaassa Näin opit koreografian ulkoa. Ensimmäistä kierrosta ruokkiva improvisaatiolihas kasvaa nopeimmin oppaan Freestyle aloittelijoille harjoituksilla.
Usein kysytyt kysymykset
Miten koreografioin tanssin ensimmäistä kertaa?
Valitse ankkuri (tunne, idea tai biisi). Opettele biisin rakenne laskemalla sen kasit ja merkitsemällä aksentit. Rakenna sitten kahdessa kierroksessa. Ensin runko, jossa on yksi liike joka neljännelle laskulle musiikin korostuksiin sijoitettuna. Sitten täyttökierros, joka yhdistää liikkeet siirtymillä, hengityksellä ja painonsiirroilla. Pidä se lyhyenä. Neljä valmista kasia voittaa kuusikymmentä sekuntia keskeneräistä.
Pitääkö koreografiani liikkeiden olla omaperäisiä?
Ei. Kerää liikkeitä ihailemiltasi koreografeilta, musiikkivideoista ja tunneilta. Valinnat ja liitokset tekevät kappaleesta sinun. Liikkeiden väliset siirtymät ovat sekä vaikein osa että se osa, joka kantaa tunnusmerkkiäsi. Käytä siis omaperäisyytesi niihin äläkä askelten keksimiseen.
Mikä saa koreografian näyttämään sujuvalta eikä robottimaiselta?
Asentojen väliin jäävä materiaali. Robottimaiset kappaleet hyppivät muodosta toiseen ilman, että mikään kantaa välissä. Sujuvissa energia kulkee kehon läpi muotojen välillä, ja siirtymät on koreografioitu yhtä huolellisesti kuin asennot. Jos kappaleesi näyttää nykivältä, älä vaihda liikkeitä. Palaa takaisin ja koreografioi se, mitä niiden välissä tapahtuu.
